EN / FI
Ennen kuin mitään sävelletään, paikkaa kuunnellaan.
Jokaisella äänellä on oma kaiuttimensa. Kyse ei ole surround-äänestä, jossa tila täytetään joka suunnasta ja ääni on käytännössä yhtä massaa. Tässä suunnilla on merkitys: ääni tapahtuu monessa paikassa yhtä aikaa, eikä sillä ole keskipistettä. Ääni pysyy paikallaan, ja kuulija liikkuu.
Ihmiset äänitetään yhdessä, noin kaksikymmentä kerrallaan. Jokaisella on kaksi mikrofonia: jalustalla oleva dynaaminen mikrofoni ottaa lauluäänen, ja poskeen kiinnitetty nappimikrofoni hengityksen, kuiskaukset ja puheen. Yhdessä niistä syntyy installaation tasainen lähikuva jokaisesta äänestä. Se, mitä ihmisten välillä tapahtuu, on teoksen materiaalia: hengitys, joka asettuu toisen kanssa, ääni, joka vastaa ääneen.
Kuulijan oma keho on osa sävellystä. Se, missä ihmiset istuvat, seisovat tai makaavat ja miten he asettuvat tilaan, muuttaa sitä, mitä kuuluu. Tämä ei ole tilan sattumaa. Se on osa teoksen dramaturgiaa.
