EN / FI
Oulun taidemuseo · 24.8.–26.11.2023 · 20-kanavainen ääni-installaatio · 56 laulajaa
OWLA syntyi kolmen pohjoispohjalaisen kuoron ja 56 laulajan kanssa. Heidän puheensa ja laulunsa muodostivat muuttuvan äänikentän kahdenkymmenen kaiuttimen kautta Oulun taidemuseon pimennetyssä Tasku-tilassa.
Teoksen aineistona oli noin 240 tuntia äänityksiä. Generatiivinen järjestelmä yhdisteli katkelmia uudelleen, joten jokainen käynti kuulosti erilaiselta. Matala vesiallas ankkuroi tilaa, ja kävijä saattoi vaihtaa paikkaa kuullakseen äänet eri etäisyyksiltä.
“Tila antoi minulle luvan olla läsnä.”
Sara Oussaiden, You Can Touch the Water, 2025, s. 6. Suomennettu katkelma.
TYÖSKENTELYN KÄÄNNE
OWLA merkitsi muutosta tavassani työskennellä yhteisen äänen kanssa. Äänitykset tehtiin edelleen yhteisöjen kanssa, mutta äänistä tuli tilan rakenne. Kuulijan paikka ratkaisi, erottuiko yksi ihminen vai suurempi joukko.
KIRJOITUS OWLASTA
Taiteilija ja kirjoittaja Sara Oussaiden koki OWLAn Oulun taidemuseossa elokuussa 2023. Kokemuksesta tuli keskeinen lähtökohta hänen vuonna 2025 valmistuneelle taiteen ja filosofian BA (Hons) tutkielmalleen Dundeen yliopiston Duncan of Jordanstone College of Art and Designissa.
Oussaiden tarkastelee äänen, valon, kosketuksen ja tilassa viipymisen kautta sitä, miten kävijä osallistuu teokseen omilla valinnoillaan. Hän kehittää käsitettä Submersive Art suhteessa Astrida Neimanisin hydrofeminismiin ja Donna Harawayn ajatteluun sekä tuo myöhemmin OWLAn rinnalle Cooking Sectionsin CLIMAVORE-projektin.
DOKUMENTAATIO
YLEISÖPALAUTE
Koin Owlan, Jaakon teoksen, Oulun taidemuseossa.
Olin siellä melko pitkään, ehkä tunnin, kunnes museo sulki ovensa. Tuntui hyvältä olla siellä. Aluksi teki mieli itkeä, ja harkitsin jopa nukahtamista tai vajoamista uneen maatessani tilan takana olevalla tasanteella. Se oli hyvä hetki. Ylipäätään oli mukava olla tilassa, vaikka sinne saapui muitakin.
Oli mielenkiintoista jakaa tila. Joskus olin hyvin tietoinen muista, tervehdin ihmisiä ohittaessani – mikä tuntui hieman oudolta ja inhimilliseltä – ja joskus unohdin asian kokonaan. Teos itsessään on jotenkin samanlainen; se vaihtelee muiden ihmisten läsnäolon ja arkikokemuksen sekä uppoutumisen tai vedessä kellumisen tunteen välillä.
Halusin myös laulaa, tulla osaksi tuota luotua tulvaa niin pitkälle kuin se veisi. Mietin paljon äänen parantavaa voimaa.
Oli myös mukavaa kuulla ja tunnistaa Jaakon ääni, se toi hetkeen tuttuuden tunteen aikana, jolloin ympärilläni oli niin paljon muutosta.
Tunsin myös halua luoda, vaikken sillä hetkellä tiennyt mitä, ja jälkeenpäin olin myös väsynyt.
Minulle tämä oli syvä kokemus – juuri tässä ja nyt. Käteni vedessä sulautuivat kauniisti ääneen.
Kiitos.
Viesti näyttelyn kokijalta, 15.9.2023
TEKIJÄT
Äänitaiteilija ja koollekutsuja: Jaakko Autio
Sävellys: Anna Voutilainen
Äänet: Cassiopeia, Cantio Laudis ja Tuiran kamarikuoro
Tukijat: Taike ja Pohjois-Pohjanmaan rahasto
